perjantai 20. helmikuuta 2009

Ostosterapiaa

Jollain tavallahan sitä täytyy helliä rankan viikon nyrjäyttämää mieltä. Jossain vaiheessa tosin tulee mieleen, että olisi ehkä rentouttavampiakin metodeja kuin kaupunkikierros kera kahden, joista toinen on syli-, toinen uhmaiässä. Toisaalta urheilu tekee hyvää, ja rattaiden lykkiminen lapsi liinassa korvaa steppitunnin mennen tullen, ainakin hikoilun määrällä mitattuna. Ellei se riitä, vaikeusastetta voi lisätä antamalla uhmiksen kävellä itse.

Terapian satoa:

Mukavalta tuntuu myös ajatus, että nyt ei tarvitse vähään aikaan lähteä kotoa minnekään.

Ei kommentteja: